tiistai 21. helmikuuta 2012

Työssäoppimisista

Ajattelin hieman kertoa kokemuksiani työssäoppimisista, joita meidän ryhmällämme on nyt takana kolme. Työssäoppimiset jäävät varmasti päällimmäisenä lähihoitajakoulutuksesta mieleen, koska niiden aikana on oppinut todella paljon niin työstä kuin itsestään. Koulun penkillä istumista kahdeksasta neljään ei voi edes verrata työssäoppimisiin. Tekemällä oppii parhaiten sanonta sopii hyvin tähän. Työssäoppimisista on jäänyt hyviä kokemuksia ja muistoja, mutta tietenkin myös ikäviä asioita, joita työssä tapahtuu. Myös omista virheistä on oppinut paljon. Virheitäkin täytyy tehdä, että osaa ottaa opiksi.
Ensimmäinen työssäoppiminen kasvun tukemisen-ja ohjauksen jaksolla oli tietenkin lasten parissa. Olin päiväkodissa 3-5 vuotiaiden ryhmässä. Ryhmä oli myös vuorohoitoryhmä, joten pääsin tekemään myös muutaman iltavuoron. Harjoittelupaikalle meneminen jännitti tosi paljon ja muistan, että menin väärästä ovesta sisälle. Työ päiväkodissa oli kuitenkin mukavaa ja vaihtelevaa. Onhan päiväkodissa tietty päivärytmi, mutta jokainen päivä oli erilainen. Lasten kanssa touhutessa tuli yleensä hyvä mieli ja töihin meni ja lähti sieltä pois hyvällä mielellä. Tietenkin myös hermot olivat välillä koetuksella. Päivä kului lasten kanssa leikkiessä ja pelatessa, ruokailutilanteessa avustamisessa, ulkoillessa...
Viimeisillä viikolla oli näyttö. Olin täytellyt näyttösuunnitelmaa jo aikaisemmin. Koulussakin sen tekoa harjoiteltiin, mutta tämä oli ensimmäinen näyttösuunnitelmani, joten "pallukoiden" avaaminen vaati aikaa. Näyttöni tein pitämällä toimintatuokioita. Siihen kuului sadun lukemista, päiväunien valvontaa, askarterteluhetken suunnittelu ja toteuttaminen. Viimeisellä viikolla oli myös arviointikeskustelu, johon osallistuu opiskelija itse tietenkin, opettaja ja työssäoppimispaikan ohjaaja. Siellä käydään läpi näyttösuunnitelma ja keskustellaan kuinka omat tavoitteet ovat toteutuneet työssäoppimisen aikana.
Toinen työssäoppimiseni oli kotihoidossa toisen opiskeluvuoden syksyllä hoidon-ja huolenpidon jaksolla. Tästä työssäoppimisesta tykkäsin paljon, koska työ oli vaihtelevaa ja vanhuksilta sai paljon hyvää palautetta ja kiitosta. Työssäoppimisen aikana näki paljon erilaisia koteja ja ääriolosuhteita siitä minkälaisissa elinympäristöissä vanhukset voivat asua. Kotihoidossa työhön kuului pukeutumisessa ja suihkussa avustamista, kodin askareita kuten pyykin pesua ja joskus myös pientä ruuanlaittoa. Lääkehoito oli tärkeää. Täytyi seurata, että asiakas on ottanut lääkkeet ja joidenkin luo lääkkeet viedään joka käynnillä. Pääsin myös pistämään insuliiniä, mittaamaan verenpainetta ja verensokeria... On tietenkin myös tärkeää pitää seuraa ja jututtaa vanhusta, voi olla että joidenkin luona ei käy kuin kotihoidon hoitajat. Työssäoppimisen aikana jouduin kahdesti tilanteeseen, jossa jouduttiin soittamaan ambulanssi.
Tähän työssäoppimiseen ei kuulunut näyttöä ollenkaan, mikä oli tavallaan helpotus. Kun harjottelu loppui tuntui, että kotihoito voisi ehkä olla mieluinen työpaikka.
Kolmas työssäoppiminen oli kauan pelätty terveyskeskuksen vuodeosasto ja sinne meneminen jännitti enemmän kuin mikään muu harjottelu. Olin kuntoutusosastolla, jossa oli paljon aivoinfarktista ja erilaisista murtumista kuntoutuvia potilaita. Työ oli fyysisesti välillä hieman raskasta, koska potilassiirtoja tehtiin paljon. Terveyskeskuksessa on tietty päivärytmi, ja siksi päivät tuntuivat usein samalta, vaikka tietenkin koko ajan tuli uutta kun potilaat vaihtuivat niin tiuhaan. Terveyskeskuksessa pääsin pistämään lihakseen ja ihonalaiskudokseen. Lääkehoidon oppiminen toteutettiin sairaanhoitajan kanssa. Tein enimmäkseen aamuvuoroja, mutta myös iltavuoroja ja yhden yövuoron. Jokainen vuoro oli erilainen. Aamuvuorossa esim. avustetaan potilaita aamutoimissa ja iltavuorossa tietenkin iltatoimissa. Ruoan jako ja syömisessä avustaminen, verenpaineen ja verensokerin seuraaminen kuuluivat myös jokaiseen vuoroon. Pääsin myös osallistumaan haavojen hoitoon ja moniin muihin hoitotehtäviin. Kirjaaminen oli myös tärkeää.


 Seuraava työssäoppimiseni on tällä kuntoutumisen tukemisen jaksolla maaliskuussa. Teen sen Kalajoella seniorikeskuksessa. Innolla odottaen, vaikka tietenkin aina ennen uutta työssäoppimista jännittää, mutta niin varmaan pitääkin :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti